Dibabe Bacha ei osannut odottaa, mitä hän kohtaisi aloittaessaan vapaaehtoisena etiopialaisten vammaisten naisten järjestössä (Ethiopian Women with Disabilities National Association, EWDNA)
Dibabe oli vammainen henkilö itsekin. Hän oli sokeutunut Etiopiassa 9-vuotiaana, mutta Dibaben perhe ja täti kannustivat häntä opiskelemaan. Dibabe oli onnekas: hän pääsi hyvään kouluun Addis Abebassa, luki sosiologiaa, sosiaaliantropologiaa ja johtamista.
Vasta EWDNA:ssa Dibabe kuuli, millaista syrjintää vammaiset ihmiset kohtasivat. Heitä ei pidetty aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, perheen elättäjinä, saati uskottavina johtajina. Lisäksi naisten on Etopiassa ylipäätään vaikea edetä työelämässä.
Dibabe päätti edistää vammaisten naisten asioita ja nosti rohkeasti esiin epäkohtia. Vammaisille henkilöille pitää antaa mahdollisuus työskennellä ja opiskella, heidät on huomioitava poliittisessa päätöksenteossa ja oikeudet turvattava lailla.
Dibaben kyvyt huomattiin. Hänet valittiin EWDNA:n toiminnanjohtajaksi.
Yksi parhaista
”Työssäni yksi parhaista projekteista on ollut Abilis. Se on taloudellisesti tehokas ja toiminta on lähellä sydäntäni”, Dibabe sanoo.
Abilis-säätiö on suomalaisten vammaisten ihmisten perustama, ja se rahoittaa globaalin etelän vammaisten ihmisten toteuttamia projekteja. Ne edistävät erityisesti vammaisten naisten ja tyttöjen asemaa, ihmisoikeuksia, osallistumista ja itsenäistä elämää.
”Dibabe toimii itse parhaana vertaistukena. Kun hän puhuu tilaisuuksissa, vammaiset naiset ja tytöt huomaavat samalla, että vammainen nainen pystyy etenemään johtajaksi”, Abiliksen vt. toiminnanjohtaja Rea Konttinen sanoo.
Vammainen nainen on valitettavan harvoin johtajana missään päin maailmaa, Suomessakaan. Pyörätuolia käyttävä Rea on kohdannut itsekin ennakkoluuloja.
”Moni on ihmetellyt, että teenkö kokopäiväisesti töitä. Kun sanon olevani toiminnanjohtaja, sitä vasta ihmetellään. Kun on nainen ja vammainen, kohtaa kaksinkertaista syrjintää. Meillä on vielä paljon tehtävää asenteiden muuttamiseksi.”
