Vaaleanpunaisia donitseja ja vanhan ajan yhteisöllisyyttä ikäihmisille
Päijät-Hämeen hyvinvointialueen tulosaluejohtaja Piritta Mattila korostaa, että tärkeintä on, että ikääntyneet voivat elää omat voimavarat huomioiden, mutta omissa kodeissaan ja osana yhteisöä.
”Itseäni kiinnostaa niin sanottu vanhan ajan yhteisöllisyys. Suomessa ollaan aivan liikaa omissa torpissa, kärsien syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Itse ajattelen, että on hienoa, jos naapurilta voi paitsi lainata kuivahiivaa, myös juhlia ja jopa surra yhdessä. Yritämme luoda tälle puitteita.”
Hyvinvointialueen yhteisöllisen asumisen talot tarjoavat ikääntyneille asuntoja, joihin voi saada myös erilaisia palveluja, kuten kotihoitoa, turva- ja ruokapalveluja. Niissä asutaan kuten tavallisessa kodissa, mutta ympäröivät ihmiset tekevät asumisesta turvallisempaa ja helpompaa.
Yhteisökoordinaattori Taru Seppänen näkee, että yhteisöön kuuluminen on asumismuodon parasta antia.
”Kodin lisäksi tämä on paikka, jossa ihmiset vaikuttavat toisiinsa. On tosi mielenkiintoista nähdä, miten joku tulee yhteisöön sulkeutuneena, ja yhtäkkiä hänestä saadaankin esille uudenlainen, iloinen ja vapautunut puoli.”
Hoiva-avustaja Pirjo Velling on mukana asukkaiden jokapäiväisessä arjessa ja hänen mukaansa myös työntekijät ovat kiinteä ja tykätty osa yhteisöä.
”Asukkaat ja hoitajat oppivat tuntemaan toisensa oikeasti, ja tuttuja hoitajia odotetaan. Kiinnostavia elämäntarinoita pääsee kuulemaan joka päivä, vaikka aamutoimien yhteydessä. Asukkaat huolehtivat myös toisistaan. Jos kaveria ei kuulu lounaalle, hänen peräänsä kysellään.”
Jokainen osallistuu ihan omana itsenään
Työntekijöiden mukaan yhteisöllisessä asumisessa on päästy tilanteeseen, jossa sekä asukkaat että työntekijät saavat olla mukana omalla persoonallaan. Yhteistyö pelaa ja apua arvostetaan, vaikka eri ihmiset haluaisivat eri asioita.
”Me työntekijät olemme läsnä ja kannustamme, mutta emme ole arjessa hallitsevia. Itselleni mieleenpainuvaa on esimerkiksi ollut, kun yksi asukkaista on omasta kiinnostuksesta ruvennut kokoamaan ihmisiä yhteen ja tutustuttanut heitä tiloihin. Tämä on kuin suoraan jostain yhteisöllisyyden oppikirjasta”, Seppänen nauraa.
Mattilan mukaan työntekijöitä ei valita pelkästään papereiden mukaan.
”Paperilla soveltuvien lisäksi etsimme sopivia tyyppejä meidän työyksiköihin. Palapeleihin niitä puuttuvia palasia, jotka täydentävät muuta tiimiä.”
Epätyypillistä on myös se, että asukkaat ovat päässeet joissain rekrytoinneissa mukaan haastattelemaan hakijoita.
”Hauskinta ja yllättävintä tässä on ollut se, että asukkaat ovat olleet kanssamme samaa mieltä parhaista tyypeistä joka kerta”, Mattila jatkaa.
Ei sovi jokaiselle - mutta on tuhatprosenttisesti oikea valinta osalle
Työ yhteisöllisessä asumisessa ei ole jokaista varten, mutta monelle työntekijälle se on ehdottomasti mielekkäin vaihtoehto.
”Itse olen alanvaihtaja ravintola-alalta, enkä ole katunut päivääkään. Minulle antaa niin paljon voimaa, kun näkee miten paljon pienet jutut merkitsee. On kyseessä sitten hali tai kädenrutistus, jouluna laitettu riisipuuro, tai kun ostin äitienpäivänä kaikille asukkaille vaaleanpunaiset donitsit”, Velling toteaa.
Mattilan roolissa tulosaluejohtajana häntä motivoi erityisesti työn haastavuus ja luottamus omaan, laajaan työyhteisöön.
”Olen tehnyt aina töitä ikääntyneiden kanssa. Itseäni innostaa se, että tämän asiakasryhmän kanssa työ on tarpeeksi vaikeaa. Ja toisaalta meillä on omalla alueella jäätävää osaamispotentiaalia ja paloa.”
Myös Seppänen kokee, että juuri monien eri ammattilaisten yhdistetty osaaminen tekee työstä kiinnostavaa. Tukijoukkoja löytyy aina tilanteesta riippumatta.
”Meillä riittää täällä ammattitaitoa ja näkemystä, mutta myös paljon sydäntä”, hän summaa.