Suomalaiset toivovat keskimäärin noin 2 lasta, mutta tulevat saamaan elämänsä aikana noin 1,5 lasta. Tämä tarkoittaa, että ilman maahanmuuttoa väestö vähenee pitkällä tähtäimellä yli neljänneksellä.
Väestöliiton toimitusjohtaja Tiina Ristikarin mukaan Suomi on syntyvyyden suhteen uudenlaisessa tilanteessa. ”Suomessa esikoissyntymien väheneminen selittää yli neljä viidesosaa syntyvyyden laskusta. Toisia, kolmansia ja neljänsiä lapsia saadaan edelleen melkein yhtä usein kuin aikaisemmin. Siksi tarvitsemme uutta ja etupainotteista perhepolitiikkaa.”
Perheen perustaminen lykkääntyy yhä myöhemmäksi ja lapsettomien osuus kasvaa. Taustalla on usein halu saada elämäntilanne vakaaksi ennen lasten hankkimista. ”Monet haluavat, että kaikki on valmista ennen kuin perhe perustetaan. Toivotaan vakaata taloudellista tilannetta, pysyvää työtä, sopivaa asuntoa ja vakaata parisuhdetta.” Haaste on, että ensimmäinen askel jää yhä useammin ottamatta.
Kun ensimmäinen lapsi syntyy, perhe-elämä koetaan yleensä toimivaksi, ja lapsia saadaan lisää. ”Kun ensimmäisen lapsen kanssa yhdistetään työ- ja perhe-elämää, aika usein todetaan, että kyllä tästä selviää ja sitten saadaan toinen tai kolmas lapsi.”
Tilastot kertovat muutoksesta erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. 25–29-vuotiaiden naisten lastensaanti on Suomessa laskenut 42 prosenttia vuodesta 2010. Samaan aikaan syntyvyys ei ole juurikaan kasvanut yli 35-vuotiaiden joukossa.
Ristikarin mukaan lykkääntymiseen liittyy myös biologinen ulottuvuus. ”Jos perheen perustaminen alkaa liian myöhään, toivottu lapsiluku ei aina toteudu. Moni ei tiedä, että myös lapsettomuushoitojen mahdollisuus onnistua laskee iän myötä.”
Taloudellinen tilanne vaikuttaa päätöksiin yhä voimakkaammin. Ristikarin mukaan syntyvyys on Suomessa nykyisin vahvasti yhteydessä sekä tuloihin että koettuun taloudelliseen turvallisuuteen. ”Kyse ei ole vain tuloista, vaan myös kokemuksesta. Jos ihminen kokee, ettei voisi taata perheelle taloudellista pärjäämistä, se vaikuttaa päätökseen perheen perustamisesta.”
Nuorten taloudellinen tilanne on viime vuosina heikentynyt. Samalla asumiskustannukset ovat nousseet ja monet valmistuvat opinnoistaan suuremman velkataakan kanssa.
Suomessa perheellistymisen erityiskysymyksiä ovat siis esikoisten saamisen lykkääntyminen, taloudelliset haasteet sekä erilaiset subjektiiviset kokemukset perheellistymisen esteistä. Ratkaisujen onkin pureuduttava juuri näihin kysymyksiin.
Suomessa perhepolitiikan rakenteet toimivat Ristikarin mukaan monin tavoin hyvin. Neuvola, varhaiskasvatus ja perhevapaat tukevat erityisesti perheitä, joissa ensimmäinen lapsi on jo syntynyt. Sisaruskorotukset ja muut tuet vähentävät monilapsisten perheiden köyhyysriskiä. Näistä on pidettävä kiinni.
Väestöliitto on selvittänyt, voiko taloudellisilla kannustimilla vaikuttaa syntyvyyteen. ”Olemme käyneet läpi 40 erilaista kannustinmallia ja niiden vaikutuksia. Kyllä oikein suunnatuilla kannustimilla voidaan tukea toivottua lapsiperheellistymistä.”
Ratkaisuiksi perheellistymiselle Ristikari nostaa taloudelliset kannustimet, nuorten asumisen helpottamisen sekä joustot opiskelun ja perheellistymisen yhdistämisessä. Yhtä tärkeä on hänen mukaansa yhteiskunnallinen ilmapiiri. ”Tarvitsemme enemmän lapsi- ja perhemyönteistä puhetta. Sen ymmärtämistä, että kaiken ei tarvitse olla valmista ennen kuin perhe perustetaan.”
Syntyvyyden kehitys koskettaa koko yhteiskuntaa. Siksi myös ratkaisut vaativat laajaa osallistumista. ”Rakennamme yhteiskuntaa yhdessä. Yksilön päätökseen vaikuttaa myös se millaisen ilmapiirin yhteiskunta luo lapsille ja perheille. Lapsimyönteisyyden rakentaminen tapahtuu työpaikoilla, naapurustoissa, suvuissa, kaupunkiympäristöissä. Kaikissa arjen ympäristöissä.”
Syntyvyyden laskun seuraukset näkyvät pitkällä aikavälillä koko yhteiskunnassa. Ristikarin mukaan keskustelussa on tärkeää muistaa, että kyse ei ole vain väestötilastoista. ”Tilanne on muuttunut. Tiedämme tekijät ja tiedämme myös ratkaisuja. Nyt tarvitsemme ennen kaikkea tekoja.”
