“Ei tarvitse osata mitään etukäteen” – Helsingin kulttuurikeskukset haluavat madaltaa kynnystä lapsiperheille

“Kulttuurin harrastaminen, tai ihan vain vapaa-ajan harrastukset, voivat olla monessa perheessä vieras ajatus. Tai harrastuksista mieleen tulee vain liikunta”, Mulari aloittaa.

Lasten- ja nuorten taidekeskus Annantalon ja Helsingin kulttuurikeskusten Caisan, Kanneltalon, Malmitalon, Maunula-talon, Vuotalon ja Stoan laaja tarjonta pyrkii vastaamaan Helsingin monipuolisen asiakaskunnan tarpeisiin ja tuomaan taidetta ja kulttuuria lähemmäs ihmisiä, kieli- tai kulttuuritaustasta riippumatta.

“Tiedämme, että meillä on vielä paljon työtä sen eteen, että tieto saavuttaa asukkaat ja että pystymme tarjoamaan vaihtoehtoja, vaikka perheillä voi olla hyvin monenlaisia esteitä osallistumisen tiellä.”

Mulari kuvaa, että kulttuurikeskukset ovat kaikille avoimia ja saavutettavia tiloja, joissa jokaisen tulee tuntea olonsa tervetulleeksi.

“Toisaalta jos tekee sellaista, joka sopii kaikille, ei tavoita ketään. Tämän takia järjestämme toimintaa myös tietyille kohderyhmille.”

Monia mahdollisuuksia osallistua

Annantalossa ja kaikissa kulttuurikeskuksissa on avoimet ovet aukioloaikoina, ja tarjolla on aina esimerkiksi näyttelyjä. Lisäksi tarjontaan kuuluu esitystoimintaa niin päivisin kuin iltaisin ja viikonloppuisin sekä teemoitettuja työpajoja ja tapahtumia, joista monet ovat maksuttomia.

“Tärkein viestimme on se, että etukäteen ei tarvitse osata tai tietää mitään, jotta voisi tulla osallistumaan”, Mulari toteaa.

Lisäksi kulttuurikeskukset ovat tyypillisesti monitoimitiloja, joissa on myös kirjasto ja kahvila. Tällaisen avoimen tilan merkitys kaupunkilaisille on suuri.

“Suurin tarve näille tiloille on pienten lasten vanhemmilla. Monet kokoontuvatkin Annantaloon ja kulttuurikeskuksiin vaihtamaan ajatuksia. Myös lapsi–aikuinen-toiminta on todella suosittua ja toimii myös osana vanhemmuuden tukea.”

Lapset uskaltavat heittäytyä

Mularin mukaan Suomessa ollaan vasta heräämässä taiteen ja kulttuurin yhteiskunnalliseen merkitykseen.

“Taiteen kautta lapsen tai nuoren ja aikuisen välille avautuu keskusteluympäristö, jossa voidaan käsitellä vaikeitakin asioita. Taide auttaa ymmärtämään maailmaa, ja sen parissa toimiminen tukee todistetusti lapsen fyysistä ja psyykkistä kehitystä.” Annantalon johtaja näkee työssään monenlaisia lapsia ja sen, kuinka uteliaasti ja avoimesti he lähestyvät uutta.

“3-vuotias ei ole vielä oppinut, että nykytaide on jotain outoa. Aikuiset ovatkin suurempi haaste. Toivoisin, että kaikki muistaisivat, että Annantalo ja kulttuurikeskukset ovat paikkoja, joissa voi rohkeasti kokeilla jotain uutta ilman ennakkoluuloja.”