Turun sydämestä Aurajoen rannalta löytyvät portaat johdattavat pois nykypäivän kaupunkivilinästä kauas keskiaikaan: maan alle muinaisen Suomen kivisiin kellareihin, menneen maailman ja entisaikojen kaupungin raunioihin.
Aboa Vetuksessa historia ei sulkeudu vain vitriiniin, vaan ympäröi vierailijan mystisellä menneisyydellä, joka kiehtoo niin aikuisia kuin lapsia.
”Tänne laskeudutaan kuin sisälle historiaan”, kuvailee Aboa Vetuksen amanuenssi Maria Carpelan.
Museon rauniot ovat paikoillaan juuri siinä, mistä ne löydettiin. Yksi Aboa Vetuksen kellareista on ajoitettu useiden vuosisatojen taakse, vuoteen 1390.
”Ikivanhat kiviseinät menneisyyden hämärässä yhdistettynä tietoon oikeasta elämästä niiden sisällä luovat lapselle juuri sopivan mysteerin tunnun ja hyvänlaatuisen jännityksen”, kuvaa Carpelan.
Lapset historian salapoliiseina
Syyslomaviikolla 12.–16. lokakuuta museossa järjestetään lapsille ja perheille suunnattua ohjelmaa.
Päivittäisillä koko perheen opastuksilla pohditaan, millaista oli elämä eri aikoina samalla paikalla. Mitä kellareissa säilytettiin? Miksi kaupungin kaduilla kulki sikoja ja vuohia? Mikä ihmisten arjessa oli sellaista, joka on tuttua tänäkin päivänä?
Noin 5–8-vuotiaille suunnatuilla seikkailukierroksilla museon arkeologi tarvitsee lasten apua. Pienet tutkijat mittaavat ja tunnistavat esineitä ja ratkaisevat salapoliisitehtäviä käyttäen eri aistejaan.
Leikkimielisen tarinan lomassa selviää, mitä entisajan ihmiset tekivät ja söivät.
”Lapsi oppii ja sisäistää paremmin, kun saa keksiä vastaukset itse”, Carpelan toteaa.
Saa tutkia, katsoa ja koskea!
Kouluikäisten luutyöpajassa tarkastellaan aitoja luita suurennuslasilla, tunnustellaan ja mitataan niitä sekä päätellään, mille eläimelle ja mihin kohtaan luurankoa ne ovat kuuluneet. Oman arvauksen voi myös piirtää.
”Luut ovat lasten mielestä yhtä aikaa vähän ällöttäviä ja juuri siksi todella kiinnostavia”, Carpelan hymyilee.
Itse tekeminen avaa myös sitä, miten historian mysteereitä selvitetään. Arkeologiset kaivaukset ovat kuin aarteiden etsintää, jonka jälkeen alkaa arkeologin salapoliisityö.
Luista voidaan selvittää muun muassa eläinlaji, ikä ja sairauksia. Maanäytteistä löytyy tietoa kasveista, siitepölystä ja hyönteisistä.
Aboa Vetuksessa kirjoista tuttu tieto muuttuu paikaksi, esineiksi, havainnoiksi ja omiksi oivalluksiksi.
Eri sukupolvien yhteinen löytöretki
Museokierros voi pysäyttää vilkkaankin lapsen pohtimaan ja rohkaista ujon tutkijatyypin näyttämään osaamisensa.
”Kun hiljainen lapsi pääsee kertomaan tiedoistaan, voi itsetunto vahvistua”, toteaa palvelupäällikkö Essi Lamppu.
Aboa Vetus yhdistää myös eri sukupolvet yhteisen historiaelämyksen ääreen. Isovanhempi taas saattaa tunnistaa luusta tehdyn suristimen toimintaperiaatteen oman lapsuutensa leluista.
Yhteinen ihmettely rakentaa yhteyksiä vuosisatojen ja sukupolvien välille.
”Kokemus muistuttaa, että olosuhteiden muuttumisesta huolimatta ihmiset ovat säilyneet yllättävän samanlaisina”, Lamppu pohtii.
Elämys keskellä historiaa
Pelejä, leikkejä ja havainnollistavia videoita riittää myös ohjatun ohjelman ulkopuolella. Aboa Vetuksessa voi nähdä vaikkapa muinaisia kultasormuksia, vanhoja leluja ja eläinten luurankoja, pelata suosittua kettupeliä tai lyödä oman keskiaikaisen kolikon.
”Koko museovierailuun kannattaa varata aikaa parisen tuntia. Noin 45 minuutin ohjattujen ohjelmien osallistujamäärät ovat rajallisia ja ilmoittautuminen tapahtuu paikan päällä, joten paikalle on hyvä tulla ajoissa”, Lamppu neuvoo.
Aboa Vetuksessa rauhoitutaan ja pysähdytään, mutta kokonaisuutena elämys on yhtä ainutlaatuinen kuin käynti huvipuistossa.
”Vauhdikkaampiin rientoihin verrattuna museokokemus keskellä historiaa voi olla jopa mieleenpainuvampi elämys”, summaa Carpelan.
Aboa Vetuksen raunioista voi nousta myös nykyaikaan. Nykytaiteen museo Ars Novassa ovat syyslomalla esillä Laura Dahlbergin ja Liisi Beckmannin näyttelyt.
Syyslomaviikolla Aboa Vetus ja Ars Nova ovat auki myös maanantaina. Tutustu syyslomaohjelmaan tarkemmin osoitteessa avan.fi
