Seitsemänvuotiaana Juhapekka Joronen katseli, kun insinööri-isoisä rakensi Legoista pesuloiden layoutteja. Silloin hän ajatteli ensimmäisen kerran, että tämä voisi olla hänen juttunsa.
”Yrittäjyys on muovannut minua ihmisenä, ja ehkä minäkin olen muovannut yritystä”, Joronen hymyilee.
Kasvot päätöksille
Vastuu tuntuu joskus raskaalta, kuten koronavuosina. Perheyrittäjä ei voi mennä strategian tai hallituksen taakse.
”Vaikeat päätökset joudumme perustelemaan ensin itsellemme, koska annamme niille kasvot.”
Tämä selittää Jorosen mukaan sen, miksi perheyritys pärjää myös huonoina aikoina. Päätöksiä ei lykätä, ja riskit pidetään hallittavina. Kasvu on rahoitettu pääosin omin varoin. Ruotsissa ja Tanskassa yritysostot ovat vauhdittaneet SOLia, mutta kauppoja ei tehdä tavoiteprosentin pakottamana.
”Pelaamme 50 vuoden peliä. Tämä vaikuttaa aina päätösten taustalla.”
Kun Joronen otti oman vastuunsa yhtiöstä, hän päätti, että sen on oltava kuusi kertaa isompi, kun hän laittaa hanskat naulaan. Viime vuosina mittari on muuttunut.
”En halua antaa jälkipolville Excel-taulukkoa. Haluan antaa yrityksen, josta he voivat olla ylpeitä.”
Vapaus ja vastuu ulottuvat asiakkaalle
Sama yrittäjyysajattelu ja arvopohja näkyy tytäryhtiöissä. Pääkonttori asettaa vain välttämättömät raamit, ja yhtiöt laativat omat kolmen vuoden suunnitelmansa. SOL Henkilöstöpalveluiden ja SOL Logistiikkapalveluiden toimitusjohtaja Petra Thorén tuli yhtiöön vuosi sitten pörssi- ja pääomasijoittajataustalla.
”Arvot tuntuvat usein päälle liimatuilta, mutta täällä ne elävät arjessa. Toimitusjohtajana on mielekästä, kun saa tehdä päätöksiä vapaasti, mutta vapauden mukana tulee myös vastuu”, Thorén sanoo.
Asiakkaalle vastuu konkretisoituu viivan alla. Monesti yhteistyö logistiikassa alkaa henkilöstövuokrauksesta ja syvenee ulkoistukseksi, jossa työnjohto ja koko prosessi ovat SOLilla.
”Tuomme asiakkaalle paljon enemmän kuin työtunteja. Kyse on ihmisistä, esihenkilötyöstä ja työturvallisuudesta. SOLin arvoista tulee todellisuutta tätä kautta.”
