Alli Paasikiven säätiö perustettiin vuonna 1952 sodanjälkeiseen Suomeen, jossa perheiden asemaan ja väestökehitykseen alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Säätiö on aina keskittynyt perheiden sosiaaliseen turvallisuuteen, mutta tukemisen kohteet ovat muuttuneet yhteiskunnan mukana.
”Saamamme rahoitushakemukset ovat yhteiskunnan peili. Niistä näkee, millaiset kysymykset juuri nyt puhuttavat ja millaisia ongelmia ihmiset ja yhteisöt kohtaavat”, sanoo säätiön hallituksen puheenjohtaja, tutkija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Pekka Perttula.
Haavoittuvassa asemassa olevat perheet ovat pysyneet työn keskiössä vuosikymmeniä. Nyt hakemuksissa näkyvät muun muassa perheiden toimeentulo-ongelmat ja perhealan järjestöjen rahoitushaasteet. Säätiössä on huomattu myös paluu sen alkuaikojen teemoihin, kuten ruokaturvaan.
”On hyvä muistaa, että perheiden hyvinvointi ei ole vain perheiden oma asia. Perheystävällisyys on koko yhteiskunnan voimavara”, säätiön pääsihteeri, tutkija Sinikka Aapola-Kari sanoo.
Vaikuttavuutta yhteistyöllä
Julkisen rahoituksen vähentyessä säätiöiden rooli korostuu, mutta niiden mahdollisuudet ratkaista suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä ovat rajalliset.
”Rakenteellisissa asioissa säätiö ei voi ottaa valtion roolia. Voimme olla mukana luomassa pohjaa tuleville perhepoliittisille päätöksille”, Perttula sanoo.
Siksi Alli Paasikiven säätiö etsii yhä aktiivisemmin strategisia kumppaneita muista säätiöistä, järjestöistä ja yliopistoista. Tavoitteena on yhdistää osaamista, rahoitusta ja verkostoja vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Esimerkiksi Väestöntutkimuslaitoksen Perhebarometri on pitkäaikainen yhteistyöhanke.
Tietoa perheiden hyväksi
Säätiö vahvistaa perheisiin liittyvää tietopohjaa tutkimusapurahoilla ja tukee tutkimustiedon soveltamista käytännön työssä. Tavoitteena on myös korostaa perheiden merkitystä julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.
Yli seitsemän vuosikymmenen aikana säätiö arvioi rahoittaneensa yhteiskunnallista työtä nykyrahassa noin 11 miljoonalla eurolla.
”Merkittävää ei ole vain käytetty raha, vaan se, miten voimme samalla aloittaa keskusteluja perheiden turvallisuudesta. Perusturvallisuus luodaan yhteenkuuluvuudella”, Perttula summaa.
