Työn ohessa opiskelu on antanut Kaisa Koskiselle mahdollisuuden yhdistää pitkän työkokemuksen ja uuden tutkimustiedon. Hän työskentelee Nöykkiön päiväkodissa ja opiskelee Turun yliopistossa varhaiskasvatuksen opettajaksi.
Ajatus opinnoista syntyi, kun hän seurasi työkaverinsa opiskelua ja valmistumista. Kehityskeskustelussa varhaiskasvatusyksikön johtajan Mira Sautero-Luukkaisen kanssa asia nousi uudelleen esiin. Esihenkilö kannusti Koskista hakemaan koulutukseen.
Koskinen on työskennellyt alalla vuodesta 1999 ja suorittanut avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopintoja. Nyt hän halusi saada käytännön kokemuksen rinnalle tutkittua tietoa.
”Olen pohtinut omaa työtäni ja miettinyt, voisinko tehdä sitä paremmin. Halusin oppia lisää ja saada käytännön kokemuksen rinnalle uusinta tutkimustietoa”, Koskinen kertoo.
Käytännön tuki tekee opiskelun mahdolliseksi
Espoossa osaamisen kehittäminen on osa työn arkea, ja työntekijöitä kannustetaan rakentamaan omaa urapolkuaan. Opintojen ja työn yhdistäminen vaatii kuitenkin käytännön tukea. Koskisen opintoja on tuettu palkallisilla opiskelupäivillä ja työvuorojen järjestämisellä opintojen mukaan. Päiväkodissa pyritään käyttämään tuttuja sijaisia, jotka tuntevat ryhmän lapset ja toimintatavat.
”Kenenkään opiskelu ei saa aiheuttaa lisäpaineita muille työntekijöille”, Sautero-Luukkainen sanoo.
Koskiselle konkreettinen tuki on ollut tärkeää.
”Olen saanut tosi paljon tukea. Minulla on 88 palkallista opiskelupäivää vuodessa. Työvuorot ovat järjestyneet opintojeni mukaan.”
Uusi osaaminen näkyy päiväkodin arjessa
Opinnot ovat tuoneet uutta suoraan päiväkodin arkeen. Koskinen kertoo tarkastelevansa omaa työtään nyt aiempaa tietoisemmin. Lasten oppiminen ei tapahdu vain erillisissä tuokioissa, vaan myös leikissä, siirtymissä, ruokailussa ja tavallisissa keskusteluissa.
”Vaikka olen tehnyt näitä asioita ennenkin, niin nyt tunnistan niiden merkityksen vielä paremmin.”
Myös opinnoissa tehtävät työt voivat siirtyä suoraan käytäntöön. Ympäristöopin kurssilla suunniteltun kokonaisuuden voi toteuttaa omassa lapsiryhmässä. Sautero-Luukkainen näkee vaikutuksen Koskisen ammatillisessa varmuudessa. Opinnoista saatu tieto tukee jo kertynyttä kokemusta ja auttaa kehittämään omaa työtä.
Osaaminen kasvaa koko työyhteisössä
Osaamisen kehittäminen ei kuitenkaan tarkoita aina tutkintoon johtavia opintoja. Espoossa henkilöstölle on tarjolla myös erilaisia täydennyskoulutuksia, joiden avulla osaamista voi päivittää ja syventää. Koulutuksia järjestetään esimerkiksi liikkumisesta, lasten omaehtoisesta liikunnasta sekä huoltajien ja lasten osallisuudesta. Espoossa toteutetaan myös tilauskoulutuksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kouluttautua varhaiskasvatuksen sosionomiksi ja opettajaksi.
”Myös täydennyskoulutuksessa pyrimme miettimään, mikä juuri meidän työyhteisömme osaamista tällä hetkellä vahvistaa ja miten koulutuksessa opittu saadaan osaksi yhteistä arkea”, Sautero-Luukkainen sanoo.
Yksi työntekijä voi rohkaista myös muita. Kun työtoveri näkee, että työn ohessa opiskelu on mahdollista, kynnys hakeutua itse koulutukseen voi madaltua. Koskinen on huomannut tämän omassa työyhteisössään. Hänen nykyinen tiimikaverinsa on innostunut kasvatustieteen perusopinnoista.
”Minusta on mahtava huomata, miten oma innostus opiskeluun näkyy koko työyhteisössä”, Koskinen kertoo.
Sautero-Luukkainen kannustaa työntekijöitä pohtimaan koulutusmahdollisuuksia muun muassa kehityskeskusteluissa. Osaamisen kehittäminen voi tarkoittaa tutkinnon suorittamista, täydennyskoulutusta tai oman työn kehittämistä.
”Näen tässä myös valtavan mahdollisuuden hyödyntää meidän jo olemassa olevan henkilöstömme potentiaalia. Kun kokenut ja varhaiskasvatukseen sitoutunut lastenhoitaja lähtee opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi tai sosionomiksi, hänellä on jo vahva ymmärrys alasta ja sen arjesta. Hän tuo opintoihin mukanaan pitkän työkokemuksen, ja samalla uusi koulutus tuo hänen kokemuksensa rinnalle uutta tietoa”, Sautero-Luukkainen sanoo.
Koskinen näkee jo seuraavia askelia. Kun varhaiskasvatuksen opettajan tutkinto on valmis, mielessä ovat maisteriopinnot tai erityisopettajan opinnot.
”Onneksi täällä ei tarvitse valita töitä tai opiskelua, vaan ne pystyy yhdistämään. Se on mielestäni ihan super”, Koskinen toteaa.
